Hei hei Suomi!

Posted on by
4

Nyt on Suomi-loma ihan kohta loppu. Aikaa lähtöön on enää nelisen tuntia ja sitten se alkaa: HEL-RHO-ATH-ZAK! Pitkä päivä on siis tiedossa, mutta onneksi kolleegoista on seuraa. Laukut on pakattu ja henkisesti olen ainakin jotenkin valmistautunut lähtöön. Ekat viikot Zakinthoksella saadaan rauhassa tutustua saareen ja valmistautua – ensimmäiset asiakkaat tulevat vasta kahden viikon kuluttua! Suomi-loma meni loppujen lopuksi tosi nopeasti, mutta paljon olen ehtinyt tehdä: kävin Norjassa, olen nauttinut kevätsäästä, lenkkeilyt yksin ja koiran kanssa, tavannut ystäviä, käynyt sekä Helsingissä että Turussa, viettänyt hauskaa vappua, juhlinut synttäreitäni (vaikka ne on oikeasti vasta viikon kuluttua) ja vaan nauttinut lomasta. Kuten ylläolevasta kuvasta näette, oma kotikaupunki Tammisaari oli oikein nätti näin toukokuussa.

Sain upeita lahjoja kavereilta ja perheeltä: sain Thomas Sabo -koruuni uuden osan, hienoja rannekoruja, ihanan ison rantapyyhken, uusimmat lehdet (lennoille!) ja kauden muumimukin. Kavereilta sain tietysti myös paljon skumppaa – pullot on sitten täällä odottamassa mua kun tulen syyskuussa takaisin. Oli hauskaa huomata, että omat kaverit tuntee mut kyllä aika hyvin. Sain esimerkiksi kahdelta kaverilta ehkä maailman pienimmän kaiuttimen:

Tästä pienestä Exibel-kaiuttimesta lähtee ihan mieletön ääni. Se ladataan USB:n kautta, ja voin kytkeä sen tietokoneeseen, kännykkään tai vaikka mp3:seen. Sillä sitten kuunnellaan musiikkia Zakynthos-kodissa tai miksei vaikkapa rannoilla! Ja hyvin kuuluu!

Sain muutamalta kaverilta myös kynsilakkoja. He ovat varmasti huomanneet, että olen lievästi koukussa eri värisiin kynsilakkoihin… Tänään kun piti sitten pakkailla, päätin ottaa kynsilakoistani vähän kuvia (you know, sitä voisi tehdä vaikka mitä muuta, kun oikeasti pitäisi pakata. I hate packing!!).

However. Suomessa oli kivaa, mutta nyt on aika sitten aloittaa uudet seikkailut Kreikassa. Jänniä aikoja eletään sielläkin – saa nähdä onko euro valuuttana Kreikassa vielä kun tulen kotiin syyskuun alussa! Remains to be seen!

Kolme ja puol tuntia lähtöön! Seuraava postaus tuleekin sitten Kreikasta.. Jee!

En tiedä

Posted on by
Reply

Suomessa on ollut ihan hyvä olla, mutta odotan kyllä innolla Kreikkaan lähtöä – vielä viikko! On kyllä ihana vaan olla – surffailla netissä, lukea kirjoja, katsoa sarjoja, kuunnella musiikkia, lenkkeillä, tavata ystäviä jne. Kohta arki on varmasti taas hyvin työntäyteistä.

Olen vähän yrittänyt tutustua Zakynthokseen (mutta ehkä vähän liian laiskasti toistaiseksi) ja muutenkin yrittänyt miettiä vähän tulevaisuutta. Mitä teen ensi syksynä? Jatkanko oppaan työtä? Vai jatkanko opiskelua? Ajattelin maanantaina hakea maisteriopintoihin Université Libre de Bruxellesiin – eli samaan paikkaan minne hain viime vuonna. Täyttelin kiltistä netissä sitä hakemusta ja lopussa tuli (tietysti) ongelma! Tänä vuonna ne vaatii todisteen enkun taidosta, eli tyyliin TOEFLin (miksi tänä vuonna ja viime vuonna ei???). Ja sellaistahan mulla ei tietenkään ole. Sit mulla meni hermot. Voin tietysti yrittää tehdä tuon testin Kreikassa, mutta en tiedä onko mulla aikaa lähteä Ateenaan tai Patrakseen. Onko kenelläkään kokemusta tosta testistä? Olen ymmärtänyt, että siihen täytyis opiskellakin jotain (etenkin kun mun enkun taito on mitä on). Aloin sitten leikkimään ajatuksella, että jatkaisin sittenkin Turussa mun opintoja – olisihan se tietysti järkevää kun on kandikin jo tehty samasta aineesta . En vaan ainakaan toistaiseksi voi kuvitella, että väsäisin siellä jotain gradua. En tiedä! En tiedä en tiedä en tiedä! Yo no sé!

Join tänään cappuccinon Turussa. Oli hyvää.

Olin tänään ruokaostoksilla, kun kuulin kaupassa tutun kappaleen. Kesti hetken ennen kuin tajusin mistä biisistä oli kyse. Voitteko kuvitella, että tän kylän K-Supermarketissa kuului Sie7en “Tengo tu love“! Tykkään tosta biisistä, se saa mut hyvälle tuulelle. Samoin myös Jose de Ricon “Rayos de Sol” ja DJ Antoinen “Ma chérie” saa mut hymyilemään! Kesä Kreikassa, woop!

Lopuksi ajattelin vielä laittaa tähän sellaisen tällaisen “7 lovely logics” -jutun, joka oli musta aika hyvä. Seitsemän hyvää ohjetta, jotka on hyvä pitää mielessä.

1. Make peace with your past so it doesn’t spoil your present.
2. What other thinks of you is none of your business.
3. Time heels almost everything. Give the time some time.
4. No one is the reason of your happiness except you yourself.
5. Don’t compare your life with others, you have NO idea what they journey is all about.
6. Stop thinking too much. It’s alright not to know all the answers.
7. Smile, you don’t own all the problems in the world.

Seitsemän random juttua

Posted on by
1

Sain aNNiKalta blogitunnustuksen/haasteen ja olen muistaakseni saanut saman Nixulta aikoja sitten. Tarkoituksena on kertoa seitsemän random faktaa itsestään. Here we go!

1. Mulla on harvoin makeanhimo, vaan melkein aina suolanhimo. Leivon aika harvoin, mutta jos mä joskus innostun, niin leivon aina jotain suolaista – pizzaa, piirakkaa, leipää, you name it, mutta en ikinä mitään makeeta. Makeita juomia tekee kyllä mieli, esimerkiksi leche y leche on ihan lemppari!

2. Vappubileissä juteltiin kavereiden kanssa siitä, millaisia outoja obsessioita ihmisillä voi olla – tuleeko kinkku vai juusto leivän päälle ensin? Missä järjestyksessä ottimet on laatikossa?
Jos laittaisin kinkkua leivän päälle, se tulisi ensimmäisenä ja juusto sen päälle. Sitten tomaatti ja viimeisenä kinkku. Ja tietysti Herbamarea (big love) kurkun päälle. Ottimien järjestys on ehdottomasti haarukat, veitset ja lusikat – vasemmalta oikealle.

3. Harrastin jalkapallo kymmenen vuotta, mutta lopetin kun lähdin vaihtoon seitsemän vuotta sitten. Vieläkin kun keväällä ja kesällä näen jonkun upean, vihreän jalkapallokentän kaipaan sitä ihanaa, maailman parasta urheilua. En kauheasti fanita mitään joukkueita, mutta FC Barcelonaa ja AC Milania kannustan. En kannusta mitään englantilaista joukkuetta.

4. Puhun kotona suomea ja ruotsia – isän kanssa ruotsia ja äidin kanssa suomea, sisarrusten kanssa ruotsia. Kävin suomenkielistä ala-astetta, mutta ruotsinkielistä yläastetta ja lukiota. Opiskelin pääainetta Turun yliopistossa, mutta sivuainetta Åbo Akademissa. Aikoinaan melkein kaikki kaverit olivat ruotsinkielisiä, joten puhuin paljon enemmän ruotsia kuin suomea. Työn myötä puhun nykyään kuitenkin myös paljon suomea. Ruotsinkielisille olen se “finne” ja suomenkielisille olen usein se “ruotsinkielinen” (tai hurri?). Koen, että puhun paremmin ruotsia kuin suomea. Virallisesti äidinkieleni on suomi.

5. Päätin about 8-vuotiaana, että haluan lähteä kielikurssille ja lukiovaihtoon. Idea lähti siitä, että luin Tuija Lehtisen Laura-sarjaa ja muistaakseni Laura lähti kielikurssille tai vaihtoon. Silloin päätin, että haluan Ranskaan. Päätin nuorena kun käytiin perheen kanssa etelässä, että haluan matkaoppaaksi. Kaikki “haaveet” ovat toteutuneet, jei! Nyt jos viel keksisin, mitä haluan tehdä isona, hehe!

6. Sain kielikurssilla vuonna 2004 mun espanjalaiselta huonekaverilta lahjan viimeisenä päivänä. Se oli poltettu El Canto Del Locon levy ja levyllä luki “Pour anna, de aly”. Tykkäsin heti ihan älyttömästi bändistä, etenkin Insoportable-biisistä. Tänä vuonna kyseinen levy oli mukana Kanarialla ja levyä tuli popitettua hiukan! Oli upeeta huomata, että yhtäkkiä ymmärsin lyriksejä. Etenkin La Madre de Jose -biisi nauratti!

7. Rakastan koruja, huiveja, laukkuja ja kynsilakkoja.

Suomessa on ihan kivaa

Posted on by
Reply

Oon nyt ollut Suomessa melkein kaksi viikkoa (miinus Norjan reissu). Hauskaa on ollut, koska koko ajan on ollut jotakin tekemistä – oon nähnyt kavereita, ollut kaverin valmistujaisissa, synttäreillä ja tietysti oon viettänyt vappua. Vappu ärsytti vähän etukäteen, koska en jaksanut suunnitella mitään. Vappu kuuluu samaan kategoriaan kuin juhannus ja uusivuosi – jotain kivaa olis niinku pakko keksiä. Vappu oli tänä vuonna kuitenkin poikkeus, koska kukaan ei oikeen jaksanut miettiä sitä etukäteen. Päätettiin sitten kuitenkin kavereiden kanssa päivää ennen vappuaattoa, että syödään ja juodaan yhden kaverin luona ja sitten katsotaan minne tie vie. Ja hauskaa oli! Ja sit me oltiin tietysti Turussa, joka on ehkä paras vapunviettopaikka, haha. Turku oli ihainen keväinen ja kaikki oli hyvällä tuulella! Oli siis kivaa!

Reetta on vihdoin ja viimein tullut Jenkeistä, joten oli ihana nähdä taas pitkästä aikaa! 

Multa kysytään koko ajan onko kivaa olla Suomessa. Mun vastaus on aina sama: On ihanaa olla Suomessa, kun tietää että kohta pääsee Kreikkaan. Jos ihan rehellisiä ollaan, kaipaan takaisin Granille. Aina kun kuuntelen espanjankielistä musiikkia (eli koko ajan), niin kaipuu iskee. Mutta toisaalta jänskättää ihan mielettömästi toi Zakynthos ja olen yrittänyt vähän opiskella mun tulevaa kohdetta. Voisin myös yrittää kerrata kreikkaa vähän, tuskin muistan yhtään mitään! Mutta tasan kaksi viikkoa lähtöön, I couldn’t be more excited!

Vähän vähemmän innostunut olen maisteriopinnoista. Tavallaan tekee mieli opiskella ensi syksynä, koska tiedän, etten tee mitään näillä kandipapereilla. Toisaalta tykkään mun työstä ihan sikana ja tuntuu tyhmältä lopettaa, koska “opiskelu olisi järkevämpää”. Haluaisin tehdä tätä kunnes mä kyllästyn. Onko ihan tyhmä idea? Ei mun mielestä. Mun täytyy kuitenkin hakea myös yliopistoon, koska tämä taloudellinen tilanne on mikä on, eikä mulla ole kuin määräaikainen työsopimus. Aion hakea samaan paikkaan kuin viime vuonnakin, eli Université Libre de Bruxelles -yliopistoon, ja aineena olisi Communication multilangue. Ehkä. Oon vaan niin samperin saamaton! Mañana…

Norge

Posted on by
11

Olin Norjasssa viime viikolla tiistaista torstaihin, eli pikavisiitti siis. En ollut ikinä käynyt Oslossa (tai Norjassa ylipäätäänsä), eli oli ihan kivaa nähdä minkälainen tuo pohjoismaa oikeasti on. Mulla on aina ollut tosi hyvä kuva Norjasta ja norjalaisista, eikä tuo kuva oikeastaan muuttunut – sää oli vaan niin sateinen, että mua ei kauheasti huvittanut liikkua ulkona. Iso miinus siis.

Tulin tiistaina puolen päivän aikaan ja heti ensimmäiseksi me käytiin katsomassa Oslon oopperataloa. Tunnettu rakennus, josta olin jo aikaisemmin nähnyt kuvia. Talo on hyvin moderni, rakennettu vuonna 2008. Oopperatalon katolla voi kävellä ja katsella maisemia – ja aurinkoisena päivänä varmasti myös hengailla ja syödä vaikka jätskiä! Oopperatalon ulkopuolella järjestetään myös konsertteja – elokuussa siellä esiintyy mm. Kent. Olisi varmasti upee konsertti! “Harmi”, et oon Zakynthoksella. However, tässä vaiheessa mulla oli niin nälkä, että halusin vain jättää laukun kotiin ja mennä syömään. Ja niin me tehtiin. Ruokailun jälkeen lähdettiin Vigelandin puistoon, joka on yksi Norjan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Vigelandin puisto on Gustav Vigelandin tekemiä patsaita täynnä. Puisto itsessään oli ihana, mutta niistä patsaista mä en kyllä tykännyt. Yksi patsas oli kuitenkin ihana.

Illalla käytiin lähibaarissa katsomassa Barca-Chelsea -pelä (damn it!), jonka jälkeen lähdettiin vielä ihanaan LaundroMat-kuppilaan syömään erittäin myöhäistä illallista. Tuo Laundromat oli ihana paikka – siellä voi syödä hyvin, juoda vaikka kahvia tai drinkin JA samalla voi laittaa vaatteet pesuun!

Seuraavana päivänä jumitettiin telkkarin edessä aamupäivällä. Norjassahan on tällä hetkellä meneillään “22.juli” -oikeudenkäynti, eli Brevikin oikeudenkäynti. Kaikkialla puhutaan vaan siitä (ei yllättävää) ja telkkaristakin tuli koko ajan live-kuvaa oikeudenkäyntitalosta, missä toimittajat “päivystää”. Koko Norjan kansa vihaa sitä miestä niin suunnattomasti.
Sääkään ei silloin keskiviikkona ollut mitenkään mahtava, joten me käytiin kaupungilla kahvilla ja ostettiin kotiin mukaan sushit. Illemmalla käytiin katsomassa Titanic 3D:nä, mikä ei ollut mitenkään kauheen erikoinen kokemus, mutta ihan kivaahan se oli. En ollutkaan ennen nähnyt 3D-leffaa. Leffan jälkeen käytiin vielä lähipubissa katsomassa futista, tällä kertaa Real Madrid-Bayern Munchen -ottelua – sekään ei loppunut niin kuin minä olisin toivonut.

Torstaina luontoäiti päätti sitten olla kunnon bitch, koska Oslossa satoi kaatamalla aamusta iltaan. Sen lisäksi oli myös tuulista ja pirun kylmää. Mä en ollut siinä vaiheessa vielä tottunut sellaiseen säähän, joten mä en kauheasti halunnut kävellä ulkona. Kaveri valittikin, että olin kuin joku pikkukakara, kun valitin säästä. Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan sitä “yhteislaulu”-tilaisuutta, joka järjestettiin Breivikiä vastaan, mutta sateen takia, me ei koskaan päästy niin pitkälle. Vähän käytiin shoppailemassa ja syömässä hyvää intialaista ruokaa – sen jälkee olikin jo aika lähteä takaisin Suomeen.

Esimerkiksi Holmenkollen jäi nyt näkemättä, mutta ainakin on sitten syy lähteä takaisin! Tykkäsin Oslosta ja kaupungin tunnelmasta – ens kerralla vois vaan olla vähän parempi sää. Gracias! 

Finlandiassa

Posted on by
Reply

Perjantaina tuli sitten päivä, jolloin kausi w11-12 loppui Gran Canarialla ja me viimeiset oppaat lähdimme koti-Suomeen. Viimeinen viikko oli kiireinen – töitä (mm. saarikierros, johon meni koko tiistai), oman kodin siivoamista, toimiston tyhjentämistä, muuttoa ja siivoamista, ihmisten hyvästelyä (eli baarissa käymistä) jne. Oli haastellista saada kaikki kamat mukaan kotiin, vaikka olin lähettänyt vanhempien mukana jonkin verran vaatteita. 3*23 kg on loppujen lopuksi aika vähän. ;)

Vuosi Kanarialla oli jännä. Alkukausi oli kiva, vaikka kaikki oli uutta. Kaikki oli uutta ja jännää, mutta toisaalta välillä tuntui myös yksinäiseltä ja rankalta oppia kaikkea uutta. Sitten tuli kausi, jolloin kaikki oli vaan kivaa. Kivaa, kivaa ja kivaa. Sen jälkeen tuli tietysti se kausi, jolloin kaikki ärsytti. Työhön ei ollut tarpeeksi motivaatiota ja muutenkin saari kävi jotenkin pieneksi. On kuitenkin normaalia, että kauden puolessa välissä tulee sellainen “kausiväsymys”. Sitten tuli kausi, jolloin kaikki oli taas kivaa ja tuo kausi jatkui periaatteessa loppuun saakka. Tietysti epätietous jatkosta ärsytti mielettömästi ja motivaatiokin hävisi siinä jossain vaiheessa. Mutta yleisesti loppukausi oli kiva.

Oon aina miettinyt miten ihmiset jaksaa asua pienellä saarella. Day in, day out, year after year. Mutta nyt mä olen ymmärtänyt sen: mitä kauemmin olin itse Granilla, niin sen kivempaa se oli. Luulisi, että kun on kauan saarella, niin se alkaa tuntua pienemmältä. Niinhän se periaatteessa on, mutta toisaalta saari tuntuu myös isommalta, kun enemmän kavereita ja tuttuja. Työ oli myös hauskempaa, kun tunsi hotellien vastaanottovirkailijoita, kuljettajia jne.

Gran Canaria on oikeasti hieno saari ja ihan ärsyttää välillä, kun ihmiset puhuu Kanariansaarista. Ihmiset ajattelee, ettei saarilla ole mitään muuta kuin pelkkiä lomakohteita, joissa britit ja skandit vetää pään täyteen joka yö. Kyllähän siellä niitäkin on, ja mun mielestä esimerkiksi Puerto Ricon ostoskeskus (eli keskusta) ja koko Playa del Inglés on ihan hirveitä paikkoja, mutta on saarella muutakin! Gran Canarialla on esimerkiksi ihana Las Palmas ja saaren keskiosa, vuoristo. Ja jos tykkää esimerkiksi shoppailla, niin siellä shoppailtavaa riittää. Sitten siellä on tietysti hienot lomakohteet, kuten Puerto de Mogan ja Amadores-ranta. Ja upeat dyynit! Ja tietysti ihania paikkallisia ja hyvää ruokaa. Tykästyin Gran Canariaan ja tulen kyllä aina puolustamaan Kanariansaaria.

Mutta nyt oon siis Suomessa ja kolmen viikon päästä matka jatkuu! Ennen sitä olisi nautittava lomasta, nähdä kavereita ja perhettä! Kivaa! Suomen sää on vaan taas niin masentava, että tiedän tasan tarkkaan miksi olen täältä joskus halunnut lähteä. Huomenna meen Norjaan pariks päiväks – siellä en olekaan koskaan käynyt! Meen kattoo, onko mulla varaa kahviin. Ranskaankin haluaisin lähteä. Saa nähdä toteutuuko – vähän epäilen. Mulla on myös uutinen: mun kamera toimii taas, joten Kreikasta pitäisi saada taas kivoja kuvia!!

Callejeros viajeros

Posted on by
3

Luksusta meidän kämpässä on ehdottomasti meidän mini-telkkari. Se on niin pieni, että mun tietokoneen ruutukin on melkein isompi (ja mul on semi-miniläpäri). Mutta se on silti luksusta – MTV:ltä tulee mm. Más que amigos, Teen mom 1,2, ja 3, Jersey Shore ja muuta pashkaa. Divinityllä tulee sitten Gray’n anatomiaa, Desperate housewivea ja muita laatuohjelmia (pöh). Joskus (harvoin, mutta kuitenkin) eksyn myös muille kanaville. Yritän joskus katsoa esimerkiksi uutisia. Muutaman kerran olen eksynyt myös cuatro-kanavalle. Ja joka kerta kun eksyn cuatrolle niin totean, että olisi pitänyt eksyä usemmankin kerran.

Cuatrolta tulee nimittäin yks huippuohjelma – Callejeros Viajeros! Muhun iskee aina ihan mieletön matkakuume kun katson ohjelmaa. Jaksoissa tutustutaan eri maihin – paikallisia haastatellaan ja niiden arkielämää seurataan, luontoa ja ruokia esitellään jne. Youtubesta löytyy pätkiä ohjelmasta – tässä esimerkiksi ihan lyhyt pätkä siitä oikeasta Puerto Ricosta. Suomestakin on tehty jakso, sen haluan nähdä! Ehkä matkakuume iskis? 8 kokonaista päivää Granin Puerto Ricossa jäljellä.

Y este verano…

Posted on by
8

Olen vihdoin ja viimein saanut kesäkohteeni. Tänä kesänä löydätte minut Zakynthoksesta!! En tiedä olenko iloinen vai itkettääkö mua, mutta olen helpottunut, että olen vihdoin ja viimein saanut kohteen. Kreikkahan on jo suht tuttu paikka, mutta länsipuolella en ole koskaan ollut. Aion syödä  hyvää ruokaa ja juoda niin monta frappea, että frapet tulee korvista ulos.


Tämä ranta on vissiin Zakynthoksen juttu – ainakin Googlen mukaan! No, kesällä tiedän !

Kreikkaan lähden toukokuun puolessa välissä. Ensi perjantaina tulen takaisin Suomeen. No quiero partir, no quiero partir!! Mutta sehän on vain hyvä merkki onnistuneesta kaudesta.

 

No entiendo por qué

Posted on by
6

Käytiin eilen Atlanticon ostoskeskuksessa. Atlantico on noin 40 km Puerto Ricosta, Vecindarion kylässä ja voipi oikeastaan sanoa, että se on lähin kunnon ostospaikka. Siellä on kaikki Bershkat, Pull and Bearit, Stradivariukset, Blancot, Oyshot jne. You got the point. Ostarilla tuli sitten mieleen pari random asiaa, mitä en jaksa ymmärtää täällä.

Paikalliset naiset ja legginsit
Tämä kuulostaa aika kamalalta, mutta naispuoliset kanariot eivät oikeasti ole mitään kauniita naisia. Aika isokokoisia, juurikasvua, liian paljon meikkiä (etenkin rumaa luomiväriä) jne. Tietysti kauniitakin kanarioita on, mutta silleen yleisesti ne eivät mun mielestä ole mitään prinsessoja. Ja mikä ärsyttää mua ehkä eniten on se, että kanarialaiset naiset eivät vielä ole tajunneet ettei legginsit ole housuja, eli jos on pakko käyttää legginsejä, niin por favor, joku vähän pitempi paita tai mekko joka peittäis myös sen ison, selluliittipepun!

Pesto
Carrefour-kaupasta saa vain Carrefourin omaa pestoa, joka ei oikeasti ole mitenkään parasta pestoa. Puerto Ricosta pestoa ei saa mistään kaupasta. What’s up with that? Pestoa pitäisi olla joka kaupassa, koska pestopastahan on vaan niin hyvää. Se mikä ihmetyttää kuitenkin eniten on se, ettei pestoa ole missään, mutta marmitea on kyllä joka helv kaupassa.

Koko perhe ulkona syömässä
Käytiin Elisan kanssa perjantaina syömässä tapaksia yhdessä lemppariravintolassa. Me mentiin poikkeuksellisesti aika myöhään - vasta kymmenen aikaa. Koska tänä viikonloppuna täällä myös vietettiin pääsiästä, koko Puerto Rico oli täynnä paikallisia Las Palmasista ja nämä olivat sitten ulkona syömässä ilta myöhään. Meidän vieressä oli iso pöytä, missä oli yksi iso kanario-”perhe” (eli mitä suomalaiset kutsuisi suvuksi). Ja mia madre, mikä melu! Oikeasti melkein jouduttiin Elisan kanssa huutamaan toisillemme. Miten ne jaksaa edes syödä yhdessä illallisia? Mulla oli melkein tinnitys sen ravintolakäynnin jälkeen. Mutta hyvää oli, niin kuin aina!

Fueron los días más felices para mi

Posted on by
4

Tästä blogista on tullut sellainen fiilisten purkaus paikka. En kauheasti jaksa raportoida joka päivästä arkielämää, mutta kun jotakin erikoista tapahtuu – jotakin joka herättää minussa tunteita – silloin on pakko päästä tänne purkaamaan niitä ajatuksia.

Olen tänään sanonut heippa erittäin rakkaalle ystävälle, kämppikselle ja kolleegalle. Kun tulin tänne Mervin ajatus musta taisi olla “eikä, joku urheilutyttö, josta ei ainakaan baariin saa seuraa” ja mun ajatus Mervistä taisi olla “eikä, joku mallityttö, josta ei ainakaan baariin saa seuraa”. Me oltiin molemmat niin väärässä. Tai no, Mervi saa aina kuulla olevansa malliainesta ja kyllä mä joskus ainakin ennen urheilin, mutta baariin me kyllä saatiin toisistamme seuraa. Ja ihan mielettömän hauskaa meillä onkin ollut yhdessä! Mervillä, Elisalla ja mulla. Kotona, töissä ja vapaa-ajalla.

Vähän jännäsin alkukaudesta, että miten kämppiksen kanssa asuminen sujuu. En ole vielä koskaan asunut yksin – aina kämppisten kanssa. Tämä olisi kuitenkin siitä erilaista, että me oltaisiin töissä yhdessä, ja sitten pitäisi vielä samaa naamaa katsoa kotonakin. Mutta hyvin meni ja Mervi ei ollut pelkkä kämppis tai kolleega. Pikku hiljaa Mervistä tuli myös erittäin rakas ystävä, joka oikeasti varmasti tietää musta enemmän kuin kukaan muu. Oikeastaan me koko PRC:n tiimi tiedetään toisistamme varmasti lähes kaiken.

Paras tiimi Harleysissa ja Hessuhopo-tarjoilija. 

Muuten elämä hymyilee. Yritän kovasti nauttia viimeisistä viikoista täällä Gran Canarialla. En olisi ikinä uskonut, että olisin sanonut tämän, mutta: voisin jäädä tänne vielä vähän pidemmäksi aikaa. Tai voisin tulla tänne takaisin ensi talvena. Mitä kauemmin olen täällä ollut, sitä enemmän on tuttuja ja kavereita – ja sitä hauskempaa täällä tietysti on! Mutta en olisi kyllä ikinä uskonut, että olisin tykästynyt näinkin paljon tähän saareen.

Yritän myös viimeiset viikot vielä opetella espanjaa, nyt kun on vielä mahdollisuus. Paljon olen oppinut kauden aikana, mutta vielä on paljon, paljon opittavaa. Niin paljon espanja on kuitenkin jo päätäni sekoittanut, että kun yritin pari päivää sitten puhua ranskaa niin puhe oli ihan täydellista frañolia! Ranskan kieli tulee kuitenkin onneksi nopeasti takaisin, kunhan pääsen sitä jossain vaiheessa puhumaan. Vaikeampaa on ylläpitää espanjan kieltä.

Sitten vielä yksi uutinen: työt jatkuu kesällä. Missä ja milloin, sitä en vielä kuitenkaan tiedä! Olen kuitenkin onnellinen, että työt jatkuu. On tämä kyllä vaan niin kivaa.

Lopuksi kevään paras biisi: Yo te esperaré – Cali & El Dandee!