Junapostaus

Tällä kertaa en istu lentokoneessa, vaan junassa. Sellaisessa hikisessä, hitaassa junassa Pohjois-Italiassa. Olen matkalla Milanosta Gardajärvelle. Siitä on yli kaksi kuukautta kun olen viimeksi käynyt toisessa kodissani, joten tuntuu mahtavalta istua taas tässä, vaikka oikeasti vihaankin näitä junia. Tänään olisin jopa sallinut itseni ostaa kalliimman lipun, eli sellaiseen hienoon nopeaan junaan, mutta kuinka ollakaan junani Sveitsistä oli niin myöhässä, etten ehtinyt siihen nopeampaan. Niinpä istun taas tässä haisevassa junassa, joka on täynnä kaikennäköisiä ihmisiä. On businessmiehiä, opiskelijoita, ulkomaalaisia reppureissaajia, pakolaisia ja vaikka mitä. Ikkunat on tietysti auki, koska Italiassa on vielä aurinkoiset kesäsäät, eikä tässä junassa tietenkään mitään ilmastointia ole. Niinpä lannan haju täyttää mukavasti junan. Ikkunasta en näe ulos, koska ikkuna on peitetty graffitilla. Käytävillä kävelee porukkaa kerjäämässä rahaa.

Tämä on päivän toinen juna, sillä ensin tulin Luganosta Milanoon toisella junalla. Se juna pysähtyy myös Comossa, missä on parhaillaan paha pakolaiskriisi. Pakolaisia on tullut vaikka kuinka Etelä-Italiasta, mutta Comosta ne eivät pääse eteenpäin. Comon jälkeen kun tullaan Sveitsiin. Monen pakolaisen päämäärä on Saksa, mutta Sveitsi ei halua toimia “käytävänä”, eikä sen takia päästä niitä maahan. Comon juna-asema on näin ollen täynnä pakolaisia. Siellä he ovat päivästä toiseen, eikä muutosta näytä tulevan. Sveitsiläinen kämppikseni on ruoan lisäksi antanut heille myös yli kymmenen telttaa. Eräs sveitsiläinen poliitikko oli kuljettanut heitä omalla autollaan ja jäänyt siitä kiinni. Vielä ei tiedetä minkälaisen tuomion hän siitä saa. Lisäksi sanotaan, että pakolaisia olisi kerätty busseihin ja ajettu takaisin Etelä-Italiaan, josta he tulevat taas hitaasti mutta varmasti pohjoiseen. Vielä on lämmin. Mitä tapahtuu sitten, kun tulee kylmä? Syksy tulee pian.

Tuttuun tapaan kuuntelin tänään myös podcastia. Kuuntelin “Framgångspoddenia”, jossa vieraana oli Frida Boisen. Hän mainitsi jutun, jonka hän oli kirjoittanut Expressiin (tässä linkki juttuun). Jutussa puhutaan siitä, miksi vieläkin kun mennään naimisiin, isä “luovuttaa” tyttären sulhaselle. Tämähän tapa tulee ajoilta, jolloin naisella ei itsellään ollut mitään oikeuksia, vaan nainen oli ikäänkuin miehen “omistama”. Aloin miettimään tätä ja onhan se aika huvittavaa, että vieläkin tätä tehdään ja kuulemma ainankin Ruotsissa se on edelleenkin yleistymässä.

Lähdin Suomesta torstaina. Torstai-iltana totesin, että kävin yhden päivän aikana neljässä maassa; Suomessa, Norjassa (välilasku), Italiassa ja sitten vielä Sveitsissä. Ehdin torstain aikana käydä myös työhaastattelussa ja tavata kolmea ystävää. Perjantaiaamuna kävin vielä hoitamassa Sveitsin viisumiasiat kuntoon. Kerrankin se oli helppoa ja nopeaa – tosin, en kyllä usko että mikään on viisumiasioiden suhdeen helppoa Sveitsissä, ennen kuin minulla on taas uusi residence permit kädessä.

Nyt on vielä noin viikon loma ennen kuin syyslukukausi alkaa. Syksystä tulee taatusti kiireinen, mutta eilen lyötiin kättä päälle kahden luokkakaverin kanssa: tänä syksynä tehdään enemmän asioita yhdessä, eikä anneta lukukauden vain mennä ohitse. Eihän me voida vuoden päästä lähteä Ticinosta (kanttooni, missä Lugano sijaitsee) ellei olla käyty missään!

Hello, it’s me.

Ajattelin herättää blogia eloon. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa, mutta eihän se mitään. Viime kerrasta on vaikka kuinka pitkä aika. Keväällä tuntui useasti siltä, että olisin halunnut jotain kirjoittaa, mutta niissä kirjoituksissa ei olisi ollut juuri mitään positiivista. Kevät oli nimittäin pitkä ja rankka. Yliopiston kannalta kevät meni ihan hyvin, enkä edes koe olleeni mitenkään ylityöllistetty tai mitään. Olin vain väsynyt ja ehkä vähän masentunut. Näin jälkeenpäin ajateltuna siis.

Huhtikuu tuntui ikusuudelta. Mua ei huvittanut mikään. Mikään muu kuin podcastejen kuunteleminen kun olin yksin lenkillä. Mulla oli myös jatkuvasti jotain vaivoja. Pää oli kipee, vatsa oli kipee, kaikki oli kipeetä. Milloin mitäkin ja mitä ihmeellisimpiä vaivoja. Olin jotenkin kyllästynyt kaikkeen. Sitten onneksi tuli toukokuu ja kaikki alkoi tuntumaan jotenkin vähän paremmalta. Päätä ja vatsaakaan ei enää särkenyt niin paljon.

Kesä saapui hitaasti, mutta varmasti Luganoon ja muistan ne ensimmäiset kerrat, kun menin lenkille vain legginseissä ja hupparissa. Illat oli valoisat, ja jotenkin aloin ymmärtämään, että kohta ensimmäinen vuosi yliopistolla olisi ohi. Näin valoa tunnelissa ja se oli hyvä fiilis. Toki stressasin tulevaa kesää, sillä en onnistunut saamaan mitään fiksua kesätyötä Suomesta, ja jouduin “tyytymään” vanhaan työhön. Minua harmitti, että myös tänä kesänä minulta menisi tärkeitä tapahtumia ohi. Ystävien häitä ja semmoista. Harmitti ihan älyttömästi, mutta samalla ahdistus rahatilanteesta vei voiton, enkä vaan voinut ottaa vastaan palkatonta työharjoittelua paikasta, joka ei edes ollut kovin kiinnostava. Päätin ottaa vanhan työn vastaan ja siitä sain jotenkin jonkunlaisen mielenrauhan.

Kesäkuun loppu tuli ja tentit alkoi. Opiskelin paljon ja sain hyviä arvosanoja, muutamista aineista lukuunottamatta. Naurettavan helposta aineesta kaikki sai surkean arvosanan, joten en jäänyt niitä sen enempää pohtimaan. Viikon ehdin olla lomalla, Gardajärvellä tietysti, ennen kuin lähdin töihin Kreikkaan.

Sain pestin Santorinilta ja tiedostan, että mun ois pitänyt olla jotenkin tyytyväisempi. Olinhan menossa yhteen Euroopaan kauneimpaan kolkkaan. Totuus on kuitenkin se, etten edes ollut kovin innostunut. Mun ennakkoluulo saaresta ei ollut kovin positiivinen. Lomalla kuusi vuotta aikaisemmin olin saanut jotenkin ärsyttävän kuvan Santorinista. Jotenkin sellaisen ylihaipatun, feikin ja ei-kreikkalaisen kuvan. Halusin aidompaan Kreikkaan! Toisaalta tiedostin tietysti myös sen, että paikka olisi voinut olla paljon pahempikin, joten loppujen lopuksi menin sinne avoimin mielin. Kaksi kuukauttahan menisi vaikka päällä seisten. Ihan missä vaan.

Santorini ei ole tämänkään kesän jälkeen suosikkini, mutta onhan se pirun kaunis. Viihdyin hyvin, mutta niin kuin kaikkialla muuallakin, se mikä on tärkeää kohteessa kuin kohteessa on ne ihmiset, jotka sulla on sun ympärillä. Mulla sattui hyvä tuuri. Työparin kanssa synkkasi todella hyvin ja muiden maiden matkanjärjestäjien joukosta löytyi muutama helmi. Niiden seurassa kesä sujuikin sitten varsin nopeasti. Sen lisäksi, mun luona kävi kaksi kaveria Dubai-ajoilta, joten tylsää ei ehtinyt olemaan. Vihaan nimittäin tylsyyttä. Tätäkin postausta kirjoitan lentokoneessa matkalla Santorinilta Suomeen. Tämä lento on kolme ja puoli tuntia. Kaikki mun ympärillä nukkuu kuola valuen, mutta meikäläinenhän ei osaa rauhoittua hetkeksikään.

Onneksi me nyt laskeudutaan. Kapteeni kuulutti, että Helsingissä on 11 astetta ja tällä hetkellä satelee vettä. Jes. Kaikki on siis niin kuin pitääkin.

Sydämmellä

Valitusta kerrassaan

Gardajärvi

Mulla on niin monta blogikirjoitusta aloitettuna, mutta en ole saanut yhtäkään valmiiksi. Osittain sen takia, että musta on tuntunut, että mulla ei ole tarpeeksi kirjoittamista ja osittain sen takia, että musta tuntuu että mulla olisi vain aika henkilökohtaisia asioita kirjoitettavana, enkä tiedä kuinka henkilökohtaisia asioita haluan kirjoittaa. Mulla on ehkä kaksi lukijaa, joten ei sillä ehkä ole paljon väliä.

Mulla on ollut viime viikkoina jotenkin huono fiilis. Jotenkin vähän eksynyt olo. Opiskelu on ehdottomasti ollut hyvä juttu, ja tekemistä kyllä olisi. Voisin nytkin tehdä ryhmätöitä (keskeneräisiä taitaa olla neljä) tai vaikkapa lukea artikkeleita. Tekemistä siis kyllä on, mutta silti tunnen, että haluisin lisää haasteita. Kaipaan työntekoa. Kaipaan ongelmien ratkoamista ja hankalien tilanteiden hoitamista. Toki opiskelukin on rankkaa, mutta ihan eri tavalla. En oikein osaa kuvata sitä fiilistä mikä mulla on, mutta jotenkin tuntuu siltä, että mun sisällä on jonkinlainen “creativity” joka haluaa tulla ulos.

Toinen juttu joka on mua myös vaivannut on se, etten ole löytänyt täältä oikein mitään kunnon kavereita. Toki olen luokaltani löytänyt muutamia, joiden kanssa tulee vietettyä vähän enemmän aikaa kuin toisten, mutta mulla ei ole ketään johon voin täysin luottaa. Monet meidän luokkalaiset, minä mukaanlukien, viettää viikonloppuja muualla, joten senkin takia on ollut vaikeampaa luoda syvällisempää ystävyyttä. Meidän luokalla on paljon erilaisia persoonia, enkä voi myöskään väittää, että me kaikki oltaisiin kavereita. Tullaan toimeen kyllä, mutta that’s about it. Tiedän esimerkiksi sen, että mä olen ihan liian suomalainen (?) monessa jutussa. Olen esimerkiksi ainoa, joka käskee joskus italialaisten olla hiljaa (koska ne puhuu aina liian kovaa) tai joka uskaltaa kyseenalaistaa toisten töitä, jos meillä on feedback tunti. Voin kertoa, että tämä ei ole kovinkaan suosittua, ainakaan näiden italialaisten keskuudessa. Tänään olisi tehnyt mieli käskeä meidän proffankin olla hiljaa. Oltiin vierailulla paikallisessa viinitilassa, ja viinitilan omistaja yritti kertoa faktoja viineistään. Samaan aikaan italiankielinen proffa pölisee muiden italialaisten kanssa. En kestä, koska se on musta niin disrespectful ja idioottimaista. Yritän toki olla ystävällinen kaikille, mutta joskus vaan tuntuu siltä, että joko mä en tajua niitä tai niiden kulttuuria, tai sitten mä oon vaan liian vanha.

Luganokaan ei tunnu vielä mitenkään kotoiselta. Viihdyn ihan hyvin, mutta olen kuitenkin aina iloinen kun pääsen viikonlopuksi “kotiin” Gardajärvelle. Gardajärvellä tunnen olevani kuin kotonani, mutta sieläkin mua on vaivannut se, etten ole oikeen löytänyt muita kavereita kuin muita suomalaisia. Hävettää, etten vieläkään puhu italiaa. Ymmärrän toki melkein kaiken, mutta puhuminen on niin kökköä. Italialaiset ei oikein uskalla lähestyä mua, sillä onhan se riskaapelia, kun joutuisivat ehkä sanomaan muutaman sanan englanniksi. Paikalliset tytöt katsovat pitkään, mutat eivät koskaan ole ikinä osoittaneet mitään kiinnostusta tutustua muhun. Päinvastoin.

Olen monesti todennut, että vika taitaa olla mussa ja että vain itse voin katsoa peiliin ja miettiä missä vika. Ehkä mä en vaan tajua muita kulttuureja. Italiaakin mun olisi pitänyt jo oppia, mut oon vaan liian tyhmä, eikä se vaan jotenkin aukea mulle. Ehkä mä vaan oon sellainen tyyppi, et mun kanssa ei halua viettää aikaa. No, tuskin sentään, mutta kyllä kieltämättä kaikki nämä jutut on käyny mielessä viime aikoina, mutta kyllä se tästä taas.

Onneksi on kevät. Siis ihana kevät! Oon nauttinut aurinkoisista ja lämpimistä päivistä niin paljon. Onko mitään ihanempaa kun päivät on pidemmät, kukat ja puskat kukkii, eikä enää tarvitse laittaa paksuja takkeja jne..? Kukat kukkii

Minä matkailijana

Bongasin jo vähän aikaa sitten Anun Matkakuume-blogista tällaisen “haasteen”, jonka hän oli puolestaan bongannut Jennin Globe Called Home -blogista. Koska nyt just tuntuu siltä, että tätä blogia voisi vähän päivittää, ajattelin huviks vastailla haasteen kysymyksiin. Here we go, minä matkailijana!

1. Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle?
Tätä mun pitäisi kysyä mun vanhemmilta, mutta villi veikkaus on, että kyllä mä aika nuori olin – epäilen, että eka reissu on ollut Ruotsiin. Ensimmäinen reissu josta muistan jotain on reissu Lanzaroteen. Istuin silloin vielä rattaissa ja muistan, että mun rattaat meni sillä reissulla rikki. Siitä reissusta muistan myös meidän hotellin, uima-altaan ja Bamse-kerhon. Siitä kait alkoi mun rakkaus etelän aurinkoa kohtaan.

2. Paras matkamuisto lapsuudestasi?
Ala-asteikäisenä me käytiin melkein joka vuosi jossain – lähinnä Kanariansaarilla, mutta käytiin me Israelissa ja Tunisiassakin. Näiltä reissulta on paljon kivoja muistoja, mutta paljon kivoja muistoja on myös kesistä, jolloin kierreltiin Suomea matkailuvaunulla.Kotimaanmatkailua

Kavereiden kanssa ollaan harrastettu ihan liian vähän kotimaanmatkailua, mutta tämä reissu jäi mieleen. Pysähdyttiin ottamaan kuvia – oli jo melkein keskiyö, ja ulkona oli vielä ihan valoisaa <3

3. Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
Tässä on kyllä ihan mahdoton valita vain yksi matkakokemus. Ensimmäinen New York -reissu oli ehdottomasti mieleenpainuva, mutta niin oli toinen ja kolmaskin. Samoin kaikki reissut Pariisiin.. Meksikosta puhumattakaan! Paljon upeita muistoja! Interrail oli myös todella mieleenpainuva matka ja 100% onnistunut. Myös ensimmäinen reissu Ateenaan oli legendaarinen – tästä reissusta Facebook muistutti mua tänään. Siitä on kulunut jo kuusi vuotta! Myös kuukauden saarihyppely Kreikassa oli mahtavuutta! Huh, matkustelin niin paljon 18-23 vuotiaana. Oon ihan kade – kumpa voisin matkustaa yhtä paljon nykyään ;DKreikassa

4. Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluasit uudelleen?
Eeh, kaikki? Jotkut matkailijat haluaa aina uusiin paikkoihin ja jotkut tykkää palata tuttuihin maisemiin. Mä kuulun ehdottomasti niihin, jotka tykkää tutuista maisemista. Haluaisin ehdottomasti palata Meksikoon, vaikka olen jo käynyt siellä kahdesti. New York, Pariisi ja Dubai ovat myös kestosuosikkeja. PariisissaPariisi vuonna 2007? Ehkä. Voi Pariisi – kohta pitäisi päästä uudestaan. Vuosina 2005-2011 kävin ainakin kerran vuodessa. Nyt en ole käynyt siellä viiteen vuoteen!? Gosh!

5. Mitä kieliä osaat puhua?
Äidinkielenä suomea ja ruotsia. Sujuvasti myös englantia ja ranskaa. Vähemmän sujuvasti, mutta kuitenkin silleen että pärjään, espanjaa ja italiaa. Olen joskus myös osannut jonkun verran kreikkaa ja saksaa, mutta etenkin kreikkaa on ollut vaikea ylläpitää, ja ajan kanssa olen unohtanut valitettavan paljon (saksaa en ole siis edes yrittänyt ylläpitää – en tykkää yhtään!).

Vaikka en enää puhukaan kovinkaan paljon kreikkaa, tykkään silti kuunnella kreikkalaista musiikkia. Suosikkini on Antonis Remos. Kuuntelen myös paljon espanjalaista musiikkia. <3

6. Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?

Reissaan jatkuvasti Sveitsi-Italia väliä. Lisäksi olen käynyt Suomessa, Espanjassa (Madridssa ja Bilbaossa) sekä Dubaissa.

7. Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
Tässä kuussa pääsen ensimmäistä kertaa ikinä Englantiin. En ole siellä ikinä käynyt, joka on kyllä jonkun sortin ihme. Kesä on vielä aika auki ja syksyllä jatkan varmasti vain tällä Italia-Sveitsi akselilla. Opiskelijan “palkalla” kun ei eletä (ja kohta varmaan vielä vähemmän).

8. Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
Hmm. Kamalasta en tiedä. Tunisiassa olen käynyt pari kertaa, eikä se ole kummallakaan kerralla vakuuttanut. Kuubassa oli välillä vähän kestämistä, koska työnteko oli raskasta, kotona ei ollut lämmintä vettä eikä mikään muukaan toiminut – mutta muuten se oli kyllä niin ihana paikka.Havanna

Outo kuva musta. Otettu tasan vuosi sitten Havannassa. Kuuban ei lainkaan kuulu olla tässä “kamala matkakohde” -ryhmässä, koska oikeasti se on tosi mielenkiintoinen kohde! 

9. Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
En, mutta ehkä pitäisi. Tosin matkustan usein jonnekin, jossa mulla on tuttuja, joten olen luottanut heihin.Kreikassa

En lue matkaoppaita kovinkaan paljon, enkä ole viime aikoina edes kortteja lähetellyt. Tylsää! Tähän täytyy saada muutos. Tämä kuva taitaa olla Santoriniltä vuonna 2010, kun kiertelimme Kreikan saaria.

10. Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
Varmasti ihan hyvä juttu monelle, mutta mä saattaisin olla kyllästynyt itseeni jo ensimmäisen illan aikana. En tykkää mennä edes ravintolaan yksin… Tuskin nauttisin matkustamisestakaan.

11. Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?
Hmm. Olen aika avoin kaikelle – en tykkää tehdä liikaa suunnitelmia ja kaikki käy. Uskoisin myös, että olen aika “helppo” matkakaveri, koska olen esimerkiksi kaikkiruokainen (en keksi montaa asiaa, jota en söisi). Hmm. Mikäköhän voisi olla se kolmas sana?

Loma on ohi, reissut on reissattu

Kolmen viikon loma on nyt ohi  ja reissut on nyt reissattu. Kävin loman aikana Bilbaossa (tosin siellä olin konferenssissa), Madridissa ja Dubaissa. Koulu alkoi itseassa jo viime viikolla, mutta tulin viikonlopuksi kotiin Suomeen. Tänään tulin takaisin Sveitsiin ja huomenna jatkuu arki. Vähän on nyt kieltämättä loman jälkeinen masis…

Holiday

Muutama sana lomasta. Konferenssi Bilbaossa oli tosi hyvä kokemus – menisin mielelläni uudestaankin. Ensi vuonna konferenssi järjestetään Roomassa, jonne tietysti haluaisin, mutta ensi vuonna konferenssi taitaa olla juuri pahimpaan tenttiaikaan. Bilbao vaikutti kivalta kaupungilta, vaikka  ehdin tutustua vaan keskustaan. Ihanat plazat, pintxokset ja edullinen viini jäi parhaiten mieleen. Ehdottomasti menisin uudestaan!

Madrid vaikutti myös kivalta suurkaupungilta, mutta rehellisesti – ei siitä ehkä mikään suosikki tullut. Oli ihanaa viettää pitkästä aikaa aikaa ystävän kanssa kaupunkia kiertäen. Bilbaossa oli helppo löytää vaikka kuinka paljon ihania ruokamestoja – Madridissa se oli taas hieman haasteellista. Olisi pitänyt tutkia paikkoja etukäteen, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla tiedetään paremmin. Anyhow, tällaisia reissuja kavereiden kanssa pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän – ihan sama minne menee, kunhan on kivaa seuraa! Lyhyesti, Madrid oli ihan kiva – menisin uudestaan ehdottomasti, vaikkei sinne ole mikään hinku ihan heti.

Dubai on mulle aina Dubai. Ennen matkaa ajattelin, että joko aika on kullannut muistot, tai sitten mä vaan tykkään siitä kaupungista. Niinhän se on – mä niin tykkään olla siellä. Loman aikana aloin jo miettiä mitä voisin tehdä opiskelujen jälkeen, jotta pääsisin muuttamaan Dubaihin. Tiedostan kuitenkin, että siellä on tiennattava todella hyvin, jotta elämä on kivaa. Viikko Dubaissa oli kuitenkin tosi onnistunut. Parasta oli aurinko, lämpö ja ihanat ystävät, joiden kanssa käytiin syömässä, juomassa ja tanssimassa lempparipaikoissa.

Dubai

Tämän viikonlopun vietin tosiaan Suomessa. Kaverin häät sai varaamaan liput kotiin pidennetyksi viikonlopuksi. Jos mulla olisi vähän enemmän rahaa, kävisin ehdottomasti useammin Suomessa. Jotenkin kotona (vanhempien luona) tulee relattua ihan eri tavalla kuin missään muualla. Normaalisti olen aina ihan innostunut lähtemään taas “maailmalle”, mutta tänään kieltämättä ei huvittanut sitten yhtään. Viikonloppu oli kiva, häät ihanat.. Ei varmasti ole outoa, jos sitten ärsyttää lähteä takaisin koulunpenkille. Tämän viikon missio onkin sitten löytää motivaatiota jostain.. Vinkkejä otetaan vastaan!

Alive again

Ajattelin alkuvuodesta, että yritän kirjoittaa ainakin kaksi postausta per kuukausi (huh, oikeet bloggaajat pyörittelee nyt varmaan silmiään), mutta sehän tyssäs heti alkuunsa. Heti kun päästiin Suomesta loman jälkeen Italiaan, mun oli pakko aloittaa tentteihin luku. Mulla on nyt ollut kymmenen päivän aikana seitsemän tenttiä, joten tässä on ollut vähän hommia.

En oikeasti muista koska olisin viimeksi tehnyt niin paljon “töitä” jonkun asian eteen. Kohdepäällikkönä tein toki paljon töitä, mutta kun toimistossa oli istunut kaksitoista tuntia, sitä pystyi toteamaan, että eiköhän tänään jo riitä ja että huomenna on uusi päivä. Nyt luin joka tenttiin tosi paljon ja tuntui, ettei sekään ollut tarpeeksi. Huvittavinta on ehkä se, että hiffasin monta asiaa vasta nyt, enkä silloin kurssin aikana. En kyllä tosin ollut ainoa, joka totesin saman. Huomasin myös, että innostuin myös niistä aineista, joiden luennoista en tykännyt. Tuntuu siltä, että olen oikeasti oppinut ihan hirveästi – etenkin taloudesta. Hyvä niin! No, nyt ne tentit on kuitenkin ohi ja toivon, että olen päässyt kaikista läpi. Jos näin on, niin tässä vaiheessa pitäisi olla 30 opintopistettä. 

Parasta on se, että nyt alkoi kolmen viikon loma! Päätin syksyn aikana, että haluan osallistua vapaaehtoisena eTourism-konferenssiin. Konferenssi järjestetään tänä vuonna Bilbaossa, joten lähden sinne nyt heti maanantaina. Konferenssipäivät ei ole todellakaan mitään lomapäiviä, mutta toivon, että opin hirmuisesti uusia asioita. Jos ketään kiinnostaa mistä siellä puhutaan, niin tästä löytyy ohjelma. Mun työhön kuuluu mm. twiittaaminen, joten tulen ahkerasti twiittaamaan omalta tilitäni (@alndbrg) päivän tapahtumista.

Syksyn aikana kysyin myös hetken mielijohteesta omilta kavereilta, että eikös lähdetä viikonlopuksi Madridiin. Oikeasti ajattelin, että tämä olisi varmasti vähän hankala toteuttaa, kun muut ovat tällä hetkellä Suomessa tai Briteissä, mutta olisihan mun paremmin pitänyt tietää miten nää hommat menee! Annika innostui asiasta ja tuleekin mukaan! Jee!! En ole pitkään aikaan käynyt missään uudessa paikassa, joten Bilbaon ja Madridin reissuista tulee varmasti tosi kivat. En tiiä mikä mua vaivaa, mutta eniten mä odotan hyviä tapaksia. Bilbaossa niitä kait kutsutaan jollain toisella nimellä…

Espanjan reissun jälkeen tulen takaisin Italiaan muutamaksi päiväksi, mutta sen jälkeen lähden Dubaihin. Olen asunut siellä yhteensä melkein puolitoista vuotta, ja lähdön jälkeen Dubai on käynyt usein mielessä. Nyt päätin siis tehdä asialle jotakin ja lähteä sinne viikon lomalle. Mahtavaa taas nähdä kavereita ja käydä lempparipaikoissa. Loman jälkeen jaksaa sit toivottavasti taas opiskella ahkerasti.

Holiday mode

Addio 2015, ciao 2016!

Vuosi 2015 on loppujen lopuksi ollut aika vauhdikas – lähes yhtä vauhdikas kuin vuosi 2014 (josta tosin en kirjoittanut mitään “koostetta”, koska blogin päivittäminen Kuubassa oli aika haasteellista). Tässä pieni kooste vuodesta 2015 ja kuvat taas Instagramista, jota päivittelen huomattavasti aktiivisemmin (@annalndbrg).

Vuoden kolme ensimmäistä kuukautta vietin Kuubassa lähinnä töitä tehdessä, mutta tietysti myös välillä nauttien rannoista, Havannasta, musiikista ja rommista. Kuuba oli lähes unelmakohde oppaalle, mutta työnteko on siellä raskasta. Välillä olin jo luovuttamassa ja toteamassa että “musta ei oo tähän”, mutta kyllä siitäkin kaudesta selvittiin (kiitos mahtavien työkavereiden) ja kunnialla taidettiin siitä selvitäkin. Kuubassa opin tosi paljon uutta – otetaan vaikka espanjan kielitaito esimerkkinä, joka kehittyi tosi paljon (nyt jo tosin sekoittunut kivasti italian kanssa). Kuubalaisten asenne oli motivoiva, mutta toisaalta, välillä se myös ihmetytti. Rakastin sitä miten kaikkialla oli aina ihanaa musiikkia. Itseasiassa sitä musiikkia taidankin kaivata sieltä eniten. Vietin yhteensä 3,5 kuukautta Kuubassa ja ne oli hienoja kuukausia ne! Tässä pieni kuvapommi Kuubasta: KuubaKuuba 2

Kuuba 3

Kuuba 4

Kuuban jälkeen kävin Suomessa käväisemässä, jonka jälkeen jatkoin matkaa Turkkiin, Alanyaan. Mullakin on ollut mun ennakkoluulot siitä kohteesta mutta ennakkoluulot hävisi jonnekin tosi kauas nopeasti sen jälkeen kun oltiin saavuttu sinne. Olin oikeasti tosi positiivisesti yllättnyt koko paikasta. Toki, on siellä niitä tyypillisiä turistitouhuja, mutta on siellä paljon muutakin. Olin Alanyassa kuukauden. Tämän kuukauden aikana ehdin nähdä vähän muutakin Turkkia – käytiin yhtenä päivänä esimerkiksi Konyassa, jonne en olisi varmaan muuten ikinä eksynyt. Kiitos kokeneimpien kollegojen, löysin nopeasti parhaat ruokamestat ja söin ihan älyttömän hyviä juttuja – vieläkin on ikävä niitä herkkuja ja sitä ayran-juomaa! Ai että!

Turkki

Turkki 2

Turkin jälkeen oli aika palata taas Italiaan ja sitä oli tietysti odotettu. <3 Italian kesä meni ihan liian nopeasti ja melkeinpä liian helteisissä merkeissä (jos siitä nyt saa vähän valittaa). Työ sujui tosi hyvin, näin taas vähän uusia paikkoja, ruoka ja viini maistui tänänkin kesänä, en tänäkään kesänä oppinut enempää italiaa ja muutenkin kaikki oli tosi jees. Vieläkin muistelen niitä lukuisia kertoja, kun käytiin uimassa. Gardajärven viileys oli jotenkin niin täydellistä niissä helteissä.

Italia

Italia 2

Italia 3

Italian kausi loppui aikaisin – jo heinäkuun lopussa, joka on tietysti oppaalle aika jees, koska silloin pääsee myös nauttimaan vähän Suomen kesästä. Italian kausi jäi myös minun viimeiseksi kaudeksi opasurani aikana, joka oli tietysti haikeeta, mutta toisaalta uskon, että se oli paras päätös. Suomessa olin ihan kunnon lomalla, ja nyt kun katson näitä kuvia, niin voin vaan todeta, että oonhan mä aika onnekas, kun voin kesiä viettää näissä Tammisaaren maisemissa. Eipä sitä nuorempana ole osannut arvostaa. Suomessa hengailin kavereiden kanssa ja käytiinhän me myös Tukholmassa tapaamassa toista kaveria. Sain myös mennä ystävän mökille, jossa kokeilin windsurfingia ensimmäistä kertaa ikinä – enkä ees ollut ihan surkea! Suomi

Kesä

Loman aikana kävin myös Belgiassa tapaamassa ystävää. Löysin Italiasta ihan älyttömän edulliset lennot, joten ei kun menoksi. Brysselin reissu oli aika täydellinen – leppoisa, hyviä ruokia ja juomia ja ystävien kanssa hengailua. Tykkäsin!

Belgia

Loput syksystä ja vuodesta menikin sitten Italia-Sveitsi -akselilla. Ensin lomailin Italiassa, mutta syyskuun puolessa välissä muuten virallisesti Luganoon, Sveitsiin opiskelemaan. Opiskelut vaikuttaa ainakin toistaiseksi todella mieluisilta ja syksy oli ihanan aurinkoinen ja lämmin. Viikonloput vietin enimmäkseen Italiassa, mutta välillä tietysti myös Luganossa. Lugano opiskelukaupunkina on kiva, koska pienen koonsa takia siellä on tosi helppoa tutustua ihmisiin. Kaupunki on tosi kansainvälinen yliopiston takia, mikä on tosi jees. En kuitenkaan usko, että siitä tulee kotikaupunki opiskelujen jälkeen. Koska elämä Luganossa on keskittynyt lähinnä kotona ja yliopistossa olemiseen, on melkein kaikki syksyn kuvat Italiasta, joka on muutenkin paljon kuvauksellisempi.

Italia

Switzerland

Italia

Italia

Joulua ollaan vietetty kotona Suomessa. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen pääsin kotiin <3. Melkein heti uuden vuoden jälkeen koittaa paluu Italiaan ja kuun puolessa välissä Luganoon. Tenttikausi alkaa, kääk! Vuodelta 2016 toivon lisää seikkailuja, menestystä opinnoissa ja paljon matkoja. Tuskin tulen matkustelemaan ihan yhtä paljon kuin viimeiset vuodet, mutta jos nyt kuitenkin vähän pääsis katselemaan maailman menoa. Ainakin yksi reissu on jo varattu – reissu Bilbaoon. Se on tosin puoliksi “työmatka”, mutta parempi se kuin ei mitään. No, ainakin pääsen matkustelemaan paljon Luganon ja Gardajärven välillä, heh heh! On aika sanoa addio 2015, ciao 2016. Bring it on! 

En Francais: mon année 2015: La Cuba, La Turquie, L’Italie, La Finlande, La Belgique et La Suisse. J’ai quitté mon boulot comme guide touristique et j’ai repris mes études – cette fois en Suisse, à Lugano. Je passe mes weekends plutot en Italie et pour ca il n’y a pas beacoup de photos de Lugano (parce que le chemin entre l’université et ma maison n’est pas trop joli :D). 

Hyvää uutta vuotta! Happy New Year! Bonne année! 

Ikävä aurinkoon

Trinidad

Mieletön matkakuume on iskenyt. Oon ollut tosi motivoitunut opiskelija tähän saakka, mutta nyt joululomaan on vain muutama viikko, nämä viikot tuntuvat melkein ylitsepääsemättömiltä. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että jäljellä on vielä kolme ryhmätyötä, esseitä ja what not. Paljon on tekemistä ja tässä vaiheessa kaikki on aika väsyneitä. Facebookissa seuraan ex-kollegoitani. Kaikki on jo talvikohteissaan ja kaudet ovat alkaneet. Valehtelisin jos väittiäisin, ettei tämä ole minua hetkauttanut. On monia asioita, joita en kaipaa lainkaan, mutta kyllä opaselämä käy mielessä melkeinpä päivittäin. Aika usein tulee mielettömän haikea fiilis ja kiroan Luganon pimeyttä ja “tylsyyttä”, vaikka opinnoista tykkäänkin. But it’s different.  In the shadow

En edes osaa tarkasti kuvailla sitä mitä kaipaan eniten, mutta luulen että kaipaan eniten sitä “elämäntyyliä”. En niinkään työtä (vaikka tykkäsin tosi paljon), enkä aina kohteitakaan, mutta aurinkoa, lämpöä, vapautta ja työkavereita kyllä. Nyt en voi tosin väittää, etteikö aurinko olisi täällä Luganossa näyttäytynyt. Meillä on ollut todella aurinkoinen syksy (viimeksi taisi sataa lokakuun alussa), mutta ei se vaan ole sama juttu. En ole vieläkään ihastunut Luganoon kaupunkina, mutta  en voi myöskään väittää, että olisin jo nähnyt “kaikki paikat”. Luontoa Luganon ympärillä on vaikka kuinka paljon, mutta toistaiseksi en ole ehtinyt käydä patikoimassa taikka tekemässä mitään muutakaan. Kunhan opiskelen ja joskus meen lasilliselle kavereiden kanssa. Ravintoloissa ei ole myöskään varaa käydä syömässä – ehkä tän paikan isoin miinus. Mainitsin myös vapauden. Tavallaanhan olen nyt vapaa kuin lintu ainakin verrattuna aikaisempiin vuosiin, jolloin työnantaja päätti missä olet milloinkin, eikä kohteista päässyt kotiin jouluksi tai muihin tärkeisiin tapahtumiin. En kuitenkaan tunne olevani nyt vapaa, koska stressaan koulujuttuja aika paljon, eikä mulla ole varaa tehdä mitä haluan. Toisaalta tiedostan myös, että halusin itse opiskella ja tää on nyt tätä pari vuotta. Tästä ei voi seurata mitään muuta kuin hyvää (toivottavasti ;)).

In Trinidad

Mutta, mutta. Onhan tässä paljon muutakin hyvää kuin se, että “opin uusia asioita”. Tänä vuonna pääsen jouluksi kotiin! En ole ollut kotona neljänä jouluna. Parasta on tietysti myös se, että nään poikaystävääni melkeinpä joka viikonloppu. <3 On myös aivan mielettömän ihanaa tietää, että periaatteessa kaikki viikonloput ovat vapaita. Nostan hattua kaikille oppaille – ovat nimittäin melkoisia työmyyriä. Yksi vapaapäivä viikossa, eikä oppaan työpäivä lopu välttämättä kahdeksan tunnin jälkeen. Tämän viikonlopun ehdoton highlight on meidän pieni viikonloppureissu Milanoon, jonne tulee myös ystäväni Brysselistä.

Välillä on tosi haikee fiilis, mutta kait sitä nyt välillä saa haaveilla. Kuunnella kuubalaista musiikkia tai katsoa vanhoja kuvia Dubaista. Miettiä kreikkalaista ruokaa tai espanjalaisia tapaksia. Palmuista ei tarvitse edes haaveilla. Mun ikkunan ulkopuolella on sekä kuusi ja palmu – on tää eksoottinen paikka tämä Lugano.

Trinidad

Kuvat Kuuban Matanzasista ja Trinidadista. 

Kolme päivää

Maanantai
8.30 Herään Malcesinessä, Italiassa. Poikaystävän isän koira, joka on meillä hoidossa, herättää. Oli aikakin herätä, sillä kimpsut ja kampsut on pakattava. Viimeistään klo 9.30 on lähdettävä ajelemaan kohti järven eteläosaa Peschieraa, sillä 10.20 BlaBlaCar-kyyti hakee minut moottoritien läheltä.
12.15 Saavun Luganoon. Matka meni hyvin. Autoa ajoi italialainen hammaslääkäri, joka tekee töitä Sveitsissä. Kyydissä oli myös hänen vaimonsa ja veronalainen tyttö, joka tekee harjoitteluaan Luganossa. Kotiin päästyäni otan tavarat saman tien laukusta – onhan mulla mukana vähän ruokaostoksiakin. Luganossa on yksi vähän halvempi ruokakauppa, mutta siinä laatu on vähän niin ja näin, joten ostan mielelläni ruokaa Italiasta. Saksalainenkin on kotona, joten syödään lounasta yhdessä jutellen menneestä viikonlopusta ja tulevasta viikosta.
13.00 Kämppis lähtee yliopistolle. Tällä viikolla on mun vuoro siivota kämpän yleiset tilat (niitä ei ole paljon, keittiö ja vessa). Koputan naapurin ovea, koska me lainataan niiden pölynimuria. Naapuri ei ole kotona, mutta siivoan kuitenkin vessan ja keittiön.
14.00 Aika miettiä yliopistojuttuja. Neljä viikkoa jäljellä ennen joululomaa (tentit vasta joulun jälkeen), joten hirveesti ois vielä tehtävänä – kolme ryhmätyötä esitelmineen plus oma esitelmä. Avaan sähköpostini ja muistan, että mun pitää vielä hoitaa sairasvakuutushommat, joten soitan sinne toimistoon ja ne kertoo, että heiltä puuttuu vain kopio mun oleskeluluvasta. Otan siitä kuvan, laitan sen pdf-muotoon ja lähetän sen sähköpostilla. Kerrankin onnistuu helposti (causu that’s not usually the case).
15.00 Jatkan yliopistohommia, mutta keitän kahvit itselleni mun mokkakeittimellä. Sillä saa parasta kahvia!
18.30 Yhtäkkiä kello on 18.30 ja huomaan, että mun huoneessa on ihan pimeetä. Oon tehnyt esitelmää Arabikeväästä ja siitä miten maat ovat markkinoineet maitaan Arabikevään aikana ja jälkeen. En ole kovinkaan vakuuttunut esitelmästäni, mutta vielä on aikaa.
19.00 Osallistun Matkachatiin Twitterissä, mutta mieli on oikeastaan muualla : flunssaa, koulutyöt, siivoaminen.. Puolelta lähden hakemaan pölynimurin ja siivoan lattiat.
20.00 Syön illalliseksi tortellinejä ja salaattia. Ruoan jälkeen päädyn jälleen työpöydän ääreen. Yritän paneutua huomiseen, mutta en saa oikeastaan mitään aikaiseksi. Kympiltä olen jo sängyssä katselemassa sarjoja ja kiroamassa ärsyttävää nuhaa.

Tiistai
9.30 Herään oikeastaan jo aikaisemmin, koska yläkerrassa porataan taas. Ärsyttää! Joka puolella on rempattu nyt koko syksyn ja työt aloitetaan joka päivä klo 7.30. Onneksi kuitenkin korvatulpat on keksitty.
10.15 Kävelen kouluun. Tunti alkaa 10.30 ja vuorossa on eTourism Techonology Lab. Viimeiset viikot suunnitellaan ryhmätyötä ja projektina on “promoting Lugano as a study destination”. Pitää siis tehdä videoita, kotisivuja ja what not.
12.15 Syön lounasta koulussa kämppiksen ja luokkakaverin kanssa. Ruokailu maksaa 10 CHF (eli noin 9,5 euroa). Alussa hinta hirvitti, mutta nyt olen jo tottunut siihen, että kaikki on kallista ja että kaiken muun kanssa täytyy pihistellä. Oon kuitenkin todennut, että koulussa ruokailu kannattaa, koska kymmeneen euroon sisältyy alkupala (usein salaatti, pääruoka ja jälkiruoka) – sillä jaksaa iltaan asti, eikä illalla tarvii enää syödä kauheesti (mut syön kuitenkin).
13.30 Seuraava tunti alkaa. Vuorossa International Relations and Tourism. Tällä kertaa italialaisella ja sveitsiläisellä on esitelmät Guatemalasta ja 9/11:istä – seuraavalla viikolla on mun vuoro.
15.30 Seuraavaksi vuorossa Cultural History of Tourism. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta meidän opettaja on hyvä ja on onnistunut pitämään tunnit mielenkiintoisina. Tällä tunnilla puhutaan hipeistä, haha!
17.30 Muut luokkakaverit menee kotiin, mutta mä jatkan vielä italian tunnille. Tällä kertaa käsitellään refleksiivipronominejä. Valitsin itselleni vähän liian vaikean kurssin, mutta iloikseni olen alkanut huomaamaan, että en olekaan enää ihan pihalla.
19.00 Italian tunti loppuu ja mä kävelen kotiin. Asun vain 8 minuutin kävelymatkan päästä koulusta. Päässä pyörii kaikki asiat, jotka pitäisi tehdä. Etenkin ryhmätyö “Event Management” -kurssia varten. Oon kuitenkin tosi väsynyt pitkän päivän jälkeen, joten ilahdun, kun kämppis pyytää mukaan irkkubaariin katsomaan futista. Syön kuitenkin eka illallista.
20.30 Katellaan Rooma Barcelona matsia irkkubaarissa. Barcelona voittaa mennen tullen ja juon yhden siiderin.
23.30 Tuun kotiin ja oon super väsynyt. Päässä pyörii monta asiaa ja mietin, että olisi ehkä sittenkin pitänyt pysyä kotona ja opiskella. Ehkä välillä on kuitenkin hyvä tehdä jotain ihan muuta, että aivot toimii taas paremmin. Yritän tutkia vähän “risk assessmentiä” netistä, mutta netti toimii taas jotenkin huonosti, joten luovutan ja meen nukkumaan.

LuganoYliopiston parvekkeelta. 

Keskiviikko
8.30 Herään, syön aamupalaa, meen suihkuun, puen, meikkaan ja 9.15 lähden ovesta ulos.
9.30 Tunti alkaa. Tänään vuorossa New Media in International Tourism. Tänään puhutaan aiheesta “sharing economies”. Otamme myös yhteyttä Skypen kautta erääseen henkilöön, joka valmistui samasta maisteriohjelmasta vuonna 2013 ja on nyt töissä Airbnb:llä. Hän kertoo meille työstään ja Airbnb:stä. Inspiroiva luento!
12.15 Tunti loppuu ja kävelen kotiin syömään. Syön taas tortellinejä, salaattia ja mozzarellaa. Mulla on niin monipuolinen ruokavalio. Ehdin päivittää tätäkin postausta vähän ennen kouluun lähtöä.
13.30 Seuraava tunti alkaa. Vuorossa Tourism Economics, joka on yksi haastavimmista kursseista (ainakin mulle). Aiheena on “Game Theory” ja opettaja onnistuu (tällä kertaa) pitäämään koko tunnin mielenkiintoisena.
15.15 Tunti loppuu, mutta olemme päättäneet Event Management -ryhmän kanssa, että keskustelemme meidän ryhmätyöstä, jonka deadline on ensi perjantaina. Juttelemme puolitoista tuntia ja projekti edistyy.
17.45 Meen kaupan kautta kotiin. Tarkoituksena on ostaa maitoa ja mysliä. Ostan maitoa, munakoison, jugurttia ja purkkaa. Unohdan siis myslin. Damn!
18.00 Kotona. Keitän kahvit ja heittäydyn mun sohvanurkkaukseen. Tänään pitää tehdä paljon koulutehtäviä. Huomenna on tapaaminen meidän tuutorin kanssa toista ryhmätyötä varten. Meidän tehtävä on konsultoida erästä norjalaista kohdetta – mitä voisivat tehdä paremmin esim. nettisivuillaan ja sosiaalisessa mediassa. Projekti tuntuu heti paljon mielenkiintoisemmalta, kun kyseessä on ihan oikea projekti.
20.00 Syön illallista ja juttelen kämppiksien kanssa, mutta pian ruokailun jälkeen vetäydyn omaan huoneeseen jatkamaan koulujuttuja.
22.00 Käyn pikaisesti suihkussa. Yritän suihkun jälkeen vielä jatkaa kouluhommia, mutta taas väsyttää ja jotenkin hommat ei mee enää eteenpäin. Jumitun kuitenkin Faceen ja meen taas ihan liian myöhään nukkumaan – taisin taas katsoa vähän Netflixiä iltasatuna. To do -lista ei lyhentynyt tänäänkään. Ehkä sitten huomenna.

Koulussa

Kuva luokasta. Skype-luento Airbnb:stä. 

Ciao da Lugano!

Piazza della RiformaSyksy etenee kovaa vauhtia ja tajusin tässä muutama päivä sitten, että jouluaattoon ei ole enää edes kahta kuukautta. Tuntuu absurdilta, että mulla on tänä vuonna ihan oikea joululoma, mutta odotan sitä jo nyt! Juuri eilen sanoin kämppiksille, että viikon loma NYT olisi bueno. Stressiä nimittäin pukkaa… On useampi ryhmätyö, koko ajan pitäisi lukea jotain artikkeleita ja kirjoja, ja siinä välissä pitäisi tehdä esitelmiä, kotisivuja, videoita ja what not. Viihdyn hyvin ja oon tosi tyytyväinen, että päädyin tänne, mutta en silti kieltäytyisi, jos mulle tarjottaisiin viikon lomaa. Ainakin sen viikon aikana saisin (ehkä) tehtyä ne miljoona asiaa, jotka nyt on tekemättä, mutta jotka olisi jo pitänyt olla tehtynä. Toistaiseksi New Media ja e-Tourism opinnot kiinnostaa enemmän kuin Tourism Economics, mutta mieli saattaa vielä muuttua.

Parco CianiMeillä on ollut viime aikoina aivan mahtavat säät täällä Ticinon alueella. Sveitsissähän alueet ovat kantoneja ja Lugano sijaitsee Ticinossa. Ticino on kantooneista eteläisin ja on myös Sveitsin italiankielinen alue. Aurinko on paistanut melkein päivittäin ja päivisin asteita on ollut lähemmäs kaksikymmentä. Vuorilla ei ole enää lunta, mutta eiköhän me kohta nähdä taas valkoisia vuorenhuippuja. Kellojen siirto talviaikaan oli todella ärsyttävää, koska nyt täällä pimenee jo viiden aikaan. Kuudelta on jo ihan pimeää. Yh!

Mulla ei aikaisemmin oikeastaan ollut sen kummempaa kiinnostusta Sveitsiä kohtaan, mutta nyt kun olen tutustunut sveitsiläisiin ja kuullut heidän kotipaikkakunnistaan, niin johan tekee mieli kiertää tätä maata! Harmi, että hinnat on niiiin korkeat. Mun kämppis on kotoisin Valais’sta, joka on tunnettu mm. hiihtokeskuksistaan, ja hän sanoi, että jos oon Sveitsissä loma-aikoina, oon tervetullut sen luokse. Sen kotoa kävelee kuulemma kymmenessä minuutissa hissille, ja alastulo vuorelta kestää useampi tunti. Kuulosti todella houkuttelevalta ajatukselta. Pitääpi miettiä! Ehkä pitäisi tarttua tilaisuuteen, kun sellainen on.

Kohta pitäisi myös miettiä tulevaa kesää. Töitä pitäisi tehdä ja ideaali olisi, jos tämä työ olisi sellainen, joka laskettaisiin samalla harjoitteluksi (meillä on pakollinen internship). En oikein tiedä mistä aloittaa. Haluaisin tietysti jonkun todella mielenkiintoisen paikan, mutta minkä ja mistä? Suomesta, Italiasta vai kenties täältä? Jostain ihan muualta? Toistaiseksi tuntuu siltä, että haluaisin olla Italiassa poikaystäväni kanssa, mutta saisinko jostain töitä – se onkin sitten toinen juttu. En tiedä, mutta asiaa pitää kohta miettiä ihan tosissaan. Vinkkejä otetaan vastaan ;)

Parco CianiTällaisia ajatuksia mulla. En ole tehnyt mitään erikoista – kaikki hyvin ja silleen, mutta halusin kuitenkin päivittää blogia. Oon potenut aika kovaa matkakuumetta (tai kaipuuta) lähinnä Dubaihin ja Kuubaan (en oikeastaan tiedä miksi Kuubaan), mutta ehkä kirjoitan siitä joskus toisten. :)